Viisumin hakeminen

Eilen sain netissä täytettävät viisumikaavakkeet täytettyä! Aamulla kävin kuvauttamassa oman naamani ja kuva tuli muistitikulle. Illalla istuttiin koneelle ja ei siinä tuntia mennyt. Kaikki tiedot piti kirjottaa tarkkaan ja kysymykset vaihteli "Oletko ollut pidätettynä Yhdysvalloissa?" ja "Kuulutko terroristijärjetöön?" välillä. Enpä ole. Tänään vielä haastatteluajan sain ekalle kesälomaviikolle, nyt hiukka jännittää, koska menen sinne todennäköisesti yksin ja kaikki on englanniksi ja pitää muistaa paljon kaikkea ottaa mukaan ja huh! Muuten kyllä mennään järjestön kanssa suurlähetystöön, mutta nämä ajat eivät sopineet minulle. Toivottakaa onnea! :)

Viisumikuva (tarkat mitat tuli suurlähetystöstä)

Yhä koditon

Viikkoja reilu kymmenen - kesäloman verran - jäljellä. Koodinimetyt lomakkeet ja niiden täyttöohjeet ovat vallaneet kolmimetrisen ruokapöydän, vanhemmat hengitävät niskaan eikä itse niistä jaksaisi kiinnostua. Tällä hetkellä päänvaivoina erityisesti viisumi. Netissä tehtävää tietojen näpyttelysessiota en ole vielä hoitanut, kuvat viisumia varten täytyy käydä ottamassa ja niitä varten on tarkat ohjeet minkä kokoinen sen pitää olla, maksuja maksettaviksi, oma haastatteluaika pitää varata, koska en ole paikalla silloin kun YFU on mukana, mikä ei ole kovin kivaa. Luulin jo saaneeni perheen ilmoittamatta, sillä jossain lomakkeessa oli osoite Yhdysvaltoihin, mutta se olikin YFU:n toimiston osoite. Kesäloma taitaa mennä periaatteessa näiden asioiden hoitamisessa.

Makkarahöyryt

Vihdoin viime viikonloppuna oli YFU:n lähtövalmennus. Helsingistä lähti bussi 7.30 Tampereen ohi Virroille, perillä vasta lounaalle. Osallistujia oli ainakin 160, joista 80 USA:an lähtijöitä. Ensin kerrottiin käytännön asioista. "Hätätilanteessa riko lasi" -luento kertoi aikalailla kaiken olennaisen ja luennon pitänyt Mirkku oli oikeasti hauska, kaiken jaksoi kuunnella ja tärkeitä asioita jäi mieleen. Loppu päivä käytettiin small talkin harjoitteluun sekä kuunneltiin, kuinka arki ei suju heti välttämättä hyvin. Illalla oli Amazing Race; leikkejä yms. oli kivaa. Myöhemmin vielä musiikkiohjelmaa ja makkaranpaistoa.

Suoraan sanottuna en itse tutustunut kovinkaan moneen lähtijään, vielä en tiedä perhettä, joten en tiedä ketä asuu lähellä. Tunsin etukäteen ainoastaan yhden Ruotsin Jamboreelta. USA:an lähtijät saivat alustavat alueet, joille saattavat päästä. Alueiden koko vaihteli kolmesta osavaltiosta omaan alueeseeni, joka käsittää yli puolet Yhdysvalloista, lännestä sekä 13 alkuperäisestä osavaltiosta. Alaska ja Hawaiji ovat edelleen mahdollisia...

Uutta tehtävääkin on: väliaikaiset ulkomaille muuttoilmoitukset maistraattiin ja Kelaan, viisumin hakeminen, johon kuuluu USA:n suurlähetystössä vierailu, luottokortin hankkiminen, tiedon kerääminen Suomesta, englannin harjoittelu... Sunnuntaina oli myös valmennus vanhemmille, josta he saivat USB-tikun täynnä tietoa; kaikki printattuna yhteensä 200 (?) sivua, sisältää esim. tarkat ohjeet viisumin hakemiseen netin kautta.

Tärkeimpiä neuvoja mitä muistan:
- Älä kirjoita Facebookiin tai vastaavaan mediaan kärsimyksistäsi tai isäntäperheesi erilaisuudesta
- Älä kerro paikallisille isäntäperheesi erilaisista tavoista: juttu lähtee kyllä kiertämään
- Muista hyvä ensi vaikutelma!
- Ole aktiivinen niin perheessäsi kuin koulussa ja muihin tutustumisessa
- Amerikkalaiset rakastavat puhua itsestään
- Pidä mahdollisimman vähän yhteyttä Suomeen
- Ongelmatilanteessa puhu ensin isäntäperheellesi tai paikalliselle YFU-tukihenkilölle, omille vanhemmille
soittaminen Suomeen ei auta mitään!
- Seurustelua ei suositella, ettei tulisi vietettyä koko vaihtoa vain yhden henkilön kanssa (miksi ne olettaa että eka juttu vaihdos kestäis koko ajan??)

Tuli kyllä taas selkeämmin tajuttua, että oikeasti ollaan 11 kuukautta poissa. Lähtö elokuussa ja paluu ennen heinäkuun 2013 alkua. Tulee hullun ikävä kaikkia... Olen luvannut pitää yhteyttä ainakin kirjeitse, ainakaan ei tulisi joka päivä mietittyä ihmisiä Suomessa.