Eilen tulin hiihtoloman vietosta kotiin ja sisko huomasi ensimmäisenä kirjeen YFU:lta... ja se paljastui laskuksi. Ei kai sitä perhettä nyt vielä ole löytynyt. Perheistä kuitenkin kerrottiin enemmän viimeisimmässä sähköpostissa. Isäntäperheet eivät asu kaupungeissa, esikaupunkialue on kai lähin mahdollinen. Perheet ovat vapaaehtoisia, eivätkä saa palkkaa, jolloin mennään aikalailla perheen toiveiden mukaan, oma huone ei ole varma. Perheitä on laidasta laitaan ja voi olla, ettei perheessä ole äitiä ja isää, voi olla vain toinen tai kaksi kumpaakin. Homoperheessä asuminen ei ainakaan minusta kuulosta hullulta, mutta näissä tapauksissa kysytään myös oppilaalta itseltään, voiko asua vuoden tällä tavoin. Ja perheeseen voi tulla myös toinen vaihto-oppilas, ei tietenkään suomalainen. Huonetta olen jo jakanut kahden ruotsalaisenkin kanssa kolme viikkoa kummankin, että siihenki varmaan pystyisin :D Perheessä pärjääminen on kuitenkin lähtöisin ihmisistä, jolloin erityisesti vieraana tulee suhtautua ennakkoluulottomasti. Itse ainakin toivon, että päätyisin ainakin niin omastani eroavaan perheeseen, että jonain päivänä huomaisin toisenlaisenkin elämäntavan toimivan mainiosti.
Tästä lähtien täytyy olla kokoajan kavereiden kanssa ja pitää hauskaa ja kerätä superpaljon ihania muistoja ja kuvia tietenkin. Olen luvannut jo muutamalle kaverilleni kirjoittaa oikeita kirjeitä, niitä ei paljon tule Suomessa muuten lähetettyä. Ja erään amerikkalaisen kaverini aion todellakin nähdä uudestaan! Blogia voisin kirjottaa erikseen itse vaihdosta, englanniksi. Sen päivittämiseen tarvittaisiin todellakin oma läppäri, onneksi sweet 16 tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti