!!! Vihdoin kuulostaa hyvältä, minulla pitäisi olla perhe!! En ole orpo! Todella helpottava fiilis ja samalla lähtö tuntuu kokoajan todellisemmalta. Äitini siis kyseli eilen YFU:lta, etteikö todellakaan ole vielä löytynyt minulle perhettä: vastattiin että perhe on OHIOSSA, mutta koululta ei ole käyty vielä varmistamassa, joten mitään tarkkoja tietoja ei edelleenkään ole minulle kerrottu, hieman turhauttavaa kieltämättä. Kaikki keskittyminen oli eilen aivan poissa, yöllä en saanut nukuttua, kun mietin kaikkea... Ja 11 päivää? Tehokkaasti kyllä kavereita nähty tällä viikolla, mikä on todella kiva.
Yhteydenottoa Suomeenkin olen miettinyt: parasta on varmaan vain kirjoittaa blogiin omat kuulumiset, hirveen syvällistä tekstiä tuskin tulee. Kavereilta haluan kyllä kuulla kuulumisia, mieluiten kirjeitse :) Facebookia varmaan luen, mutta toivottavasti en kovin aktiivisesti, eniten kuitenkin paikallisten kanssa kommunikointia varten. Ja pyydän vielä uudestaan: älkää sanoko, että teillä on ikävä, koska te pärjäätte kuitenkin. Minulla sana ikävä saa usein aikaan pitkät muistelot ja varmaan hieman surulliseksi niin kaukana. Mutta voitte olla varmoja, että olette mielessä. Voi ei, en halua vielä itkeä! :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti