Isäntäperheistä

Eilen tulin hiihtoloman vietosta kotiin ja sisko huomasi ensimmäisenä kirjeen YFU:lta... ja se paljastui laskuksi. Ei kai sitä perhettä nyt vielä ole löytynyt. Perheistä kuitenkin kerrottiin enemmän viimeisimmässä sähköpostissa. Isäntäperheet eivät asu kaupungeissa, esikaupunkialue on kai lähin mahdollinen. Perheet ovat vapaaehtoisia, eivätkä saa palkkaa, jolloin mennään aikalailla perheen toiveiden mukaan, oma huone ei ole varma. Perheitä on laidasta laitaan ja voi olla, ettei perheessä ole äitiä ja isää, voi olla vain toinen tai kaksi kumpaakin. Homoperheessä asuminen ei ainakaan minusta kuulosta hullulta, mutta näissä tapauksissa kysytään myös oppilaalta itseltään, voiko asua vuoden tällä tavoin. Ja perheeseen voi tulla myös toinen vaihto-oppilas, ei tietenkään suomalainen. Huonetta olen jo jakanut kahden ruotsalaisenkin kanssa kolme viikkoa kummankin, että siihenki varmaan pystyisin :D Perheessä pärjääminen on kuitenkin lähtöisin ihmisistä, jolloin erityisesti vieraana tulee suhtautua ennakkoluulottomasti. Itse ainakin toivon, että päätyisin ainakin niin omastani eroavaan perheeseen, että jonain päivänä huomaisin toisenlaisenkin elämäntavan toimivan mainiosti.

Tästä lähtien täytyy olla kokoajan kavereiden kanssa ja pitää hauskaa ja kerätä superpaljon ihania muistoja ja kuvia tietenkin. Olen luvannut jo muutamalle kaverilleni kirjoittaa oikeita kirjeitä, niitä ei paljon tule Suomessa muuten lähetettyä. Ja erään amerikkalaisen kaverini aion todellakin nähdä uudestaan! Blogia voisin kirjottaa erikseen itse vaihdosta, englanniksi. Sen päivittämiseen tarvittaisiin todellakin oma läppäri, onneksi sweet 16 tulossa!

Suomen talvea en halua mukaani!

Vähään aikaan ei ole YFU:lta kuulunut mitään, joten on nautittu tästä -20 pakkasesta, joka ensi talvena on toivottavasti jotain muuta! To Do -listalla oli kuitenki pari projektia, edelleen kesken eräisiä. Eli pitäisi soittaa joskus vaihdossa olleelle ja kysellä vaihdosta. Toisaalta voi myös lukea toisten blogeja tai sitten elää hieman jännityksessä. Toinen oli se, että pitää uudestaan lampsia lääkäriin pyytää hepatiitti B -rokotetodistus, kun rokotteet on annettu, joissakin kouluissa tätä vaaditaan ja vaihtoehdoksi voi tulla USA:ssa rokottetiden ottaminen. Vielä joulutodistuksen arvosanat pitää toimittaa 15. päivä mennessä, asiaa ei helpota, että hukkaa omansa ja joutuu pyytämään uuden koulun kansliasta... Perheestä ei edelleenkään mitään tietoa, enkä tiedä muistakaan vaihtareista, mutta varmaan joku onnekas on jo valittu. Mitäs tässä enää kuusi kuukautta elokuuhun... Eli puoli vuotta. Parasta on kyllä ettei tarvitse stressata lukiosta, kun on vielä vuosi miettimisaikaa edessä, muiden paniikkia voi seurata vierestä.

SLEP-kielitesti

Hei tänään oli iltapäivällä SLEP eli Secondary Level English Proficiency -testi. Yliopiston Metsätalossa yhdessä luentosalissa, olin pari minuuttia etuajassa, melkein kaikki muut jo paikalla. Istahdin pöydän ääreen ja testipaperien grafiikkaa tuskin on uudistettu sitten yhdeksänkymmentä luvun... 45 kuunteluosio, kerralla läpi, nauha myös aika vanha, kuului kokoajan sellaista tausta rapinaa, mutta itse testi ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi kovin vaikea. Nauhan laatuunkin tottui. Sitten oli vielä kirjallinen/luetunymmärtäminen. Puolitoista tuntia siinä meni. Tässä vaiheessa pitäisi YFU-ihmistenkin huomata, keillä on huonot mahdollisuudet pärjätä vaihdossa, vaikea kuvitella, että niitä, joilla on tämä testi mennyt huonosti, ylipäätään lähetettäisiin vaihtomaahan.

Terveisiä YFU:lta

Hyvää uutta vuotta! En jaarittele joululomastani paljoa, tarkoitus on edelleen vain kirjoittaa vaihtohausta, mutta sanotaan että keskiarvoni on siinä lähempänä kymppiä kuin ysiä, että huolta keväästä ei paljoa ole. Toisaalta ekalla viikolla iskettiin eteen ainakin viisi uutta projektia, ettei tässä helpolla pääse. Kävin lomalla Berliinissä ihmettelemässä sen nähtävyyksiä ja shoppailumahdollisuuksia.

Viime sunnuntaina partioleiriltä palattuani löysin sähköpostista terveiset YFU:lta. Enää tässä vaiheessa ei paljoa puhuta pehmeitä, vaan joitakin asioita ilmaistiin erittäin napakasti, kuten että opiskelua ei sovi laiminlyödä tänä keväänä, seiskoja todistuksessa ei katsota hyvällä, että vaihtovuosi ei tarkoita välivuotta, vaan silloinkin tulee opiskella ja jos jotain projektia ei saa tehtyä, voi jokin kurssi jäädä suorittamatta. Kieltä tulee harjoitella, esim. lukemalla kirjoja tai nettisivuja englanniksi tai katsoa televisiosta amerikkalaisia sarjoja ilman tekstitystä. Vaihtoperheillä on valtava valta, jos et käyttäydy heidän hyväksi katsomallaan tavalla, voit joutua vaihtamaan perhettä. Voi myös käydä niin, että paikan päällä sinut laitetaan kielitestiin ja jos sen tulos ei tyydytä, sinut voidaan jopa lähettää kotiin. Tämä kuulosti minusta oudolta, sillä kaikille Amerikkaan lähtiöille tehdään kielitesti, eikö jo tässä vaiheessa - kotimaassa - voisi ainakin miettiä vaihdon lykkäystä, kuin lähettää ilman riittävää kielitaitoa kohteeseen?

Itse kuitenkin koen, että siitä tulee tietyllä tavalla välivuosi. En tarkoita sillä sitä, ettenkö opiskelisi, vaan että vaihdossa on mahdollista opiskella vaikka uutta kieltä, jota ei yläasteella jaksanut kokeilla ja ottaa lunkisti muut aineet, kuitenkin että pääsee reilusti läpi. Voi myös oppia lisää vaikka kemiasta tai matematiikasta, ilman valtavaa stressiä. Voi olla, että joudun ottamaan vielä jossain vaiheessa sanani takaisin, mutta näin asennoituneena minä lähden vaihtooni.

Ehkä seitsemän kuukautta jäljellä lähtöön, mitään ei voi vielä sanoa, kun ei tiedä perhettä. Täytyy kuitenkin jo valmistautua kertomaan omasta maastaan ja kulttuuristaan eli kerätä näitä tietoja nyt. Vaihto-oppilaana täytyy kuitenkin kertoa Suomesta jotain. Pitää myös selvitellä rahtiasioita, ei kaikki tavarat mahdu missään tapauksessa yhteen tai edes kahteen matkalaukkuun!

Lukiosta vielä: kävin tutustumassa Ressun lukioon ja vaikutti erittäin kivalta. Uskoisin, että täytyy jo tämän keväön yhteishaussa hakea, mutta jos vaihdossa mieli muuttuu niin todennäköisesti voin hakea myös 2013 keväällä. Kaikki vielä ihan auki.